Sisätilahomeiden aineenvaihduntatuotteet liikkuvat vesihöyryn mukana ilmassa

Mikrobit ja niiden aineenvaihduntatuotteet kuten mikrobitoksiinit ovat merkittävä tekijä sisäilmaongelmissa. Tutkimuksissa on selvinnyt, että mikrobit tuottavat toksiineja vesikkeleinä eli rasvaliukoisina myrkkyrakkuloina. Vesikkelit ovat hydrofobisia, joten ne tarttuvat veden ja ilman rajapintaan ja kulkeutuvat rakennuksessa ilmankosteuden mukana.

Esimerkiksi sisätilahomeiden erittämien vesikkelien sisältämä neste on jopa tuhat kertaa myrkyllisempää kuin samojen homelajien itiöt.

Toksisuutta aiheuttavat kosteusvaurion lisäksi rakennusmateriaaleissa olevat biosidit ja pesu- ja puhdistusaineiden tehoaineet sekä liikenteen aiheuttamat nanohiukkaset, jotka sisältävät soluja vahingoittavia aineita. Yksittäinenkin solutoksisuustesti paljastaa mahdollisen sisäilmaongelman olemassaolon. Aina aiheuttaja ei ole rakenteessa oleva kosteusvaurio, vaan yksinkertaisimmillaan esim.  puhdistusaineiden jäämät pinnoilla ja sisäilmassa. Tällaisten aiheuttajien poissulkeminen sisäilmasta on yksinkertaista ja taloudellisesti kannattavaa. Aina ei tarvitse rakennusta purkaa. Sisäilmasto-ongelmien kokonaisvaltaiseen selvittämiseen kuuluu osana sisäilman toksisuuden määrittäminen. Tämä puuttuva pala täydentää nykyisin käytössä olevia menetelmiä.

Märkä ja tiivis rakentaminen sekä biosidien käyttö johtavat rakenteissa mikrobitoksisuuden lisääntymiseen. Biosidejä sisältävät puhdistusaineet ovat itsessään haitallisia soluille ja niiden käyttö lisää mikrobitoksisuutta rakennuksessa. Rakentamalla kuivasti luonnon materiaaleilla voidaan luopua biosidien käytöstä. Siivoukseen voidaan valita tuotteita, jotka eivät sisällä biosideja. Näin toimien sisäilman laatu paranee ja terveystilanne kohenee. Määriteltäessä puhdasta sisäilmaa on hyvä tehdä mittaukset koetinsoluilla eikä ihmiskokeilla.

Helsingin yliopiston emeritaprofessori, mikrobiologi Mirja Salkinoja-Salonen on todennut, että sisäilmassa olevista toksiineista tarvitaan lisää tutkimusta, sillä terveyshaitat näyttävät korreloivan sisätilanäytteen toksisuuteen. Hänen mukaansa ”sisäilman vesihöyrystä kondensoidun veden toksisuuden mittaaminen voi mahdollisesti olla yksi tapa arvioida sisäilman terveyshaittoja. Aiheesta tarvitaan lisää tutkimusta, jotta saadaan täytettyä niitä aukkoja, joita tällä hetkellä on sisäilmaperäisten sairaustapausten ymmärtämisessä.” Tätä yhteyttä on yritetty selvittää nykyisillä menetelmillä tuloksetta.