Elisa Aattela on toiminut sisäilmatutkimusalalla 80-luvulta lähtien ja nähnyt rakennusten kosteus- ja mikrobivaurioiden syntymisen ja etenemisen. Sisäilmaan liittyvät tutkimukset perustuvat aina käytännön työhön ja havaintoihin.

Yritys kouluttaa, tiedottaa ja jakaa tietoa sisäilman uusista mittausmenetelmistä.

Aattelan menetelmän taustaa

Sisäilmastoseminaarissa maaliskuussa 2013 julkaistiin Toxtest-tutkimushankkeesta tehty loppupäätelmä. Siinä todettiin, että sisäilman toksisuutta eli myrkyllisyyttä kannattaisi tutkia suoraan sisäilmasta eikä sisäilman pölyistä. Näytteen aktiivinen kerääminen esimerkiksi suoraan ilmasta voisi olla pölynäytettä suositeltavampi näytteenkeräystapa. Tämän innoittamana muodostui tutkijaryhmä, joka lähti ennakkoluulottomasti etsimään uutta menetelmää. Ryhmä testasi pölykeräysmenetelmiä ilmanvaihtosuodattimista ja ilmanpuhdistimista sekä asensi erillisiä laboratoriopapereita ilmanpuhdistimiin. Näistä sitten tutkittiin sisäilman toksisuutta. Näytteet eivät kuitenkaan toimineet tarkoituksenmukaisella tavalla, sillä näytteen keruuaika muodostui pitkäksi. Aalto-yliopistossa julkaistiin keväällä 2014 Johanna Salon diplomityö, jossa oli kerätty sisäilmasta kondenssivettä ja siitä oli tutkittu sisäilman toksisuutta. Tämän innoittamana syntyi syksyllä 2014 kehitystyön tuloksena uusi innovatiivinen ajatus kerätä sisäilmasta vettä huurruttamalla ja tutkia siitä sisäilman myrkyllisyyttä.

Tavoitteena oli kehittää sisäilman tutkimusmenetelmä, jota voidaan käyttää ympärivuotisesti ja jolla saadaan tuotettua luotettavia, toistettavia ja yhdenmukaisia analyyseja eri laboratorioissa. Syntyi Aattelan mittausmenetelmä, jossa teräslaatikon (eli E-keräimen) sisälle sijoitetaan hiilihappojäätä (-79 °C). Sisäilmassa oleva vesihöyry härmistyy E-keräimen kylmään pintaan huurteeksi. Hiilihappojää poistetaan ja huurtuminen loppuu. Huurre muuttuu vedeksi ja valuu teräslaatikon alla olevalle tarjottimelle. Vesi siirretään näytepulloon ja toimitetaan laboratorioon tutkittavaksi.

Aattelan mittausmenetelmää testattiin 30 todellisessa vauriokohteessa syksyllä 2015. Identtiset näytteet toimitettiin kahdelle yliopistolle. Turun yliopisto teki analyysit kehittämällään E.coli-lux -bakteerilla ja Helsingin yliopisto testasi näytteet siansiittiöillä. Tulosten ollessa yhteneväiset voitiin aloittaa kaupallinen toiminta 2016.

Yhteistyö FICAMin kanssa aloitettin loppuvuodesta 2016. FICAM on Tampereen yliopiston kansainväliset laatuvaatimukset täyttävä solututkimus- ja testauslaboratorio. Kesäkuusta 2017 lähtien huurrevesinäytteet on testattu FICAMissa.

Aattelan sisäilmatutkimusmenetelmällä voidaan priorisoida kiinteistöjen korjauksia. Myyntitilanteessa luotettava sisäilman tutkimustulos auttaa myyjää ja ostajaa selvittämään rakenteissa piilevänä olevat vauriot. Epäpuhtaudet, jotka muodostuvat vaurioituneessa rakenteessa, kulkeutuvat rakenteiden läpi sisäilmaan ja myrkyllisyys näkyy huurrevesinäytteessä. Myös ennen korjaustyötä ja korjauksen jälkeen tehdyt sisäilman mittaukset kertovat, onko sisäilma korjauksen tuloksena puhdistunut.

Sisäilmatutkimuspalvelut Elisa Aattela Oy on myös kehittänyt menetelmän sisäilman laatua heikentävien kaasumaisten rikkiyhdisteiden havaitsemiseksi rakenteista S-keräimellä. Menetelmää voidaan käyttää myös suoraan sisäilmassa. Näytteet analysoidaan Mikrofokus Oy:n laboratoriossa.